Alkaa opinnot hieman harmittamaan koska vaikka olenkin opiskellut paljon kaikenlaista joista ehkä eniten yleisiä aineita. Kuitenkin se mikä on jäänyt toivottua vähemmälle on Kiinankielen opiskelu. Ehkä ongelma johtuu siitä että en pääse harjoittamaan sitä tarpeeksi usein koska minulla ei ole paljon mahdollisuuksia elää normaalia elämää, eli bilettää.
Mutta sanoisin että opetusjärjestelmä ei myöskään ole kovin täydellinen. Pöydät on järjestelty riviin siten että kaikki katsovat opettajaan päin ja raapustavat vihkoon mitä opetetaan. Itsekkin kirjottelen vihkoon suht ahkerasti mutta harvemmin oikeasti siitä vihkosta mitään kertaan.
Se mikä jää oikeasti päähän kielestä on esimerkiksi jokin sana jonka olen kuullut ja tunnistanut jostain. Tai oikeastaan mikävaan joka herättää mielenkiinnon jotenkin spontaanisella tavalla. Yksi hieno esimerkki oli kun kävin teatterissa nimeltä Liyuan Theatre jossa huudettiin kovalla äänellä ”heping, heping!!” eli 和平 joka tarkoittaa rauhaa. Kuitenkin pekingin oopperanäytöksessä ei paljosta ymmärrä, mutta tämän kohdan muistan kirkkaasti. Naisella joka sitä huusi oli erittäin voimakas ääni joka sai melkein minun korvani särkymään. Kuitenkin näytöksen kohta oli niin humoristinen että en voinut olla nauramatta.
Tämän jälkeen en voi enää ikinä unohtaa mikä on rauha Kiinaksi. Jos opettaja tekisi saman tunnilla niin varmasti muistaisin kaiken. Kuitenkin sekin jo helpottaisi jos pöytiä hieman järjestettäisiin eri tavalla.
Teatterista tulikin mieleen että oikea opiskelu on kuin teatteria. Eli tilanteen oikeudella ei väliä, kunhan pääsee käymään läpi tilanteita missä oikeasti kommunikoi toisten ihmisten kanssa.. esittää tunteitaan ja ajatuksiaan. Pöytien järjestyksellä on siis suuri merkitys!
Puhuen oopperasta olen koulun kautta hankkiutunut ”Peking Opera” koulutukseen pekingissä. Opetus siis tapahtuu tämän kuuluisan Liyuan Teatterin opetuksessa. Kuitenkin oikeasti sen oppiminen kestää vuosia joka on aikaa mitä minulla ei ole. Mutta onneksi sain tämän mahdollisuuden koulun kautta ei ainoastaan tutustua tähän taidemuotoon vaan myös käyttää Kiinan kieltäni.
Uskonkin että tälläinen pakko-tilanne missä opettajani ei varmasti puhu sanaakaan Englantia motivoi minua kummasti. Olen kuullut että on normaalia että opettajat pieksevät pyllylle jos suoritus ei miellytä. Toivon kuitenkin että opetus ei olisi aivan niin vanhan aikaista ja länsimaalaisia hieman säälittäisiin. Kuitenkin tradtiionaalinen Pekingin ooppera on niin vanha taide että senmukainen myös opetus.
Terveiset, Pekka S.